10Mila pettymyksen jälkeen en ollut uskaltanut puhua tulevasta Jukolan viestistä kauheasti ääneen. Tiedostin että meillä olisi todella kova joukkue ja olin itsekseni miettinyt, että jos kaikki menisi Enon yössä täysin nappiin saattaisimme yltää ehkä top10 joukkoon. Hieman epävarmuutta itselleni loi se etten ollut käynyt lainkaan suunnistamassa Joensuussa kuluneen vuoden aikana. Edellisenä syksynä olin ollut kisarumban jälkeen liian väsynyt lähteäkseni käymään pikavisiitillä Jukola maastoissa ja tämän vuoksi tulin Jukola viikolla Enoon hyvissä ajoin, jotta sain tehtyä pari hyvää suunnistusharjoitusta alle vielä ennen viestiä. Olimme tehneet porukalla todella paljon kuivaharjoituksia pitkin talvea Jukolaa varten ja viimeistelyharjoitukset vahvistivat tekemiäni ennakkohavaintoja. Olin valmis neljännelle osuudelle! 

​

Jukola yö meni meiltä loistavasti ja aamun sarastaessa Olli ankkuroi meidät kuudentena joukkueena maaliin, joka oli aivan fantastinen tulos! Vetomme oli läpi yön tasainen, eikä kellään tullut pahoja virheitä viestin aikana. Siitä huolimatta lähes kaikki kokivat, että omalla osuudella olisi ollut vielä paljon petrattavaa. Oma juoksuani voisi kuvailla melko rutiinijuoksuksi. Jäin osuudellani viestiä johtaneeseen IFK Göteborgiin +8sek lisää ja eroa osuuspohjiin tehneeseen Toni Saareen tuli +2:08. Tiedostin etukäteen, että jos vedän osuuteni nappiin niin olen tulostaululla heti ensimmäisten joukossa. Tavallaan se toi tekemiseen omanlaisen rauhallisuuden, enkä kokenut maastossa hetkeäkään minkäälaista kiireen tuntua. Menin tekemään juuri sitä mitä osasin ja päätin jo etukäteen olla juuri reagoimatta muihin juoksijoihin maastossa. Osuuteni oli niin lyhyt että yhdessä eteneminen ei matkantekoa juuri jouduttaisi, sekä osuudellani ei ollut ketään niin kovaa härkää kuka pitäisi edes juuri kovempaa vauhtia mitä itse pystyisin juoksemaan. 

​

Kun sitten oli se hetki että sain kartan käteeni ja pääsin irti, huomasin aika äkkiä jalkojeni olevan melko löysän oloiset. Lähdin silti puskemaan melko rapsakkaa vauhtia, sillä osuuteni ei ollut mitenkään kauhean pitkä. Nopealla vilkaisulla huomasin rataprofiilin olevan itselleni aika passeli, varsinkin kun fyysinen vire oli mitä oli. Paljon vaikean näköisiä rinnerasteja melko tukkoisilla alueilla, joten muutkaan juoksijat eivät pitäisi kauhean kovaa vauhtia. Maastossa oli vielä yllättävän hämärää, joka pääsi hieman yllättämään. Päätin välttää kaikki turhat riskit ja toteutin melko turvallisia ratkaisuja. Pahin vaaranpaikka oli ehkä alkumatkasta ollessani matkalla neljännelle rastille. Ajatukseni herpaantui hetkeksi ja menetin tarkan sijaintini takarinteessä. Meinasin jo lähteä puskemaan eteenpäin pelkän kompassin turvin, mutta sitten muistin aiemman suunnitelmani ja päätin pitää siitä loppuun asti kiinni. Käänsin jyrkemmin kohti ajouraa, sillä tiesin että vain sitä kautta rastinotto olisi hallittu ja jouheva. Pidin homman hanskassa ja ymmärsin hallitsevani tilannetta hyvin: nämä olivat juuri niitä tilanteita missä piti osata reagoida. Osuuteni meni kaikinpuolin nappiin, mutta loppumatkan juoksuvoittoinen pätkä oli melkoista kärsimystä. Reittini voi käydä kokonaisuudessaa katsomassa karttapakistani.

​

Tulos oli loistava ja muutkin ovat huomanneet ehkä viimeistään nyt nuoren joukkueemme potentiaalin. Ollin kirivoitto ankkuriosuudelle Olav Lundanesista kuvastaa juuri sitä nuoruuden intoa ja tahtoa, mitä koko joukkueemme on täynnä. Joukkueemme keski-ikä oli tänävuona vasta 21-vuotta ja voimme porskuttaa tällä porukalla seuraavat kymmenen vuotta, tai niin kauan kun veteraanimme Einari (26v) jaksaa. 

​

​

​