Jukolaa varten olin harjoitellut paljon. Edellisen vuoden aikana supikoissa oli harjoiteltu jatkuvasti ja tuntui, että koko suunnistuskansa oli suppahysterian pauloissa. Olimme tehneet joukkueena hyvin töitä ja otimme kaiken hyödyn irti siitä, että Jukola maastot olivat vain reilun tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Vaikka emme päässeet tavoitteisiimme joukkueena, olin silti tyytyväinen joukkueemme ilmeeseen. Näytimme kaikille, ettei viimevuotinen menestys Joensuussa ollut suinkaan onnenkantamoinen, vaan olisimme tulevaisuudessa aina kärkikahinoissa mukana. 

​

Oma valmistautumiseni Jukolaan oli hyvin kaksijakoinen. Olin valmistautunut Jukolan yöhön tänävuona paremmin, kuin mihinkään starttiin koskaan aikasemmin. Lukuisia treenejä harjoitusmaastoissa, leirityksiä, sekä kuivaharjoituksia. Samaan aikaan kevät oli ollut erityisen haastava ja olin kärsinyt vaikeasta sairastelusta, sekä pienestä akillesvammasta. Vaikeuksista huolimatta pystyin lähtemään osuudelleni melko luottavaisin mielin, sillä tiesin mitä odottaa kilpailulta. Juoksuni ei ollut todellakaan mikään ihmeellinen, mutta vaikeista lähtökohdista huolimatta pystyin puristamaan tiukassa paikassa kelvollisen juoksun hyvän valmistautumisen vuoksi. +7:14 ero Kratoviin osuusajoissa oli musertava, mutta samalla vauhtini oli muiden kärkijoukkueiden kanssa sama. 

​

Vetomme läpi yön oli loistava! Kenenkään ei tarvinnut tehdä mitään ihmeellistä juoksua, vaan perustaso riitti kärkisijoille ja se erityisesti kasvattaa itseluottamusta tulevia vuosia ajatellen. Raitasen Topin alotusosuus kakkosjoukkueessa ja veljeni Topin suvereeni kakkososuus 10milan tyyliin nostattivat hyvin fiilistä leirissämme. Parhaillaan olimme sijalla 5. viidennen osuuden jälkeen +10:03 kärjen takana, mutta kahdella viimeisellä osuudella Velillä ja Ollilla oli pieniä vaikeuksia. Lahti-Jukola oli loistava kokemus ja joukkueemme on ensikerralla taas entistä valmiimpi. Nälkää kyllä riittää!

​