MADRID, EL TIEMBLO 3/2019
Helsingin Suunnistajien leiri suuntautui tänä talvena Madridin seudulle pieneen El Tiemblon kylään. Olimme päättäneet kohteen jo heti viimevuoden Alicanten leirin jälkeen ja olin aloittanut suunnittelemaan reissua jo hyvissä ajoin. Ensisijaisesti kiinnosti saada vaihtelua samanhenkisiin rantamaastoihin mitä mm. Alicante, Barbate ja Huelva edustavat ja päästä leireilemään jonnekin täysin uuteen kohteeseen ja maastotyyppiin. Olin kuullut paljon hyvää Madridin maastoista ja kukaan ryhmästämme ei ollut käynyt siellä aikaisemmin, joten treeniseuraa ei tarvinnut liioin houkutella mukaan. Pienimuotoinen matkakertomus osoitteessa: http://helsinginsuunnistajat.fi/2019/28047/
Leiriläiset hotellin edustalla, minä suunnistustreenissä
Maastot seudulla olivat todella monipuoliset, vaikkakin autossa kului myös jonkun verran aikaa matkustaen. Hyödynsimme reissussa O-travelin harjoituksia, jonka lisäksi meillä oli muutamia omia harjoituksia- karttoja voi käydä katsomassa karttakansiostani. Reissussa ei todellakaan päässyt tylsistymään yhteen maastotyyppiin, kun jokaisessa treenissä oli aina uudenlaisia haasteita. Suunnistimme paljon, mutta teimme myös muutaman lenkin juosten vuorille. Yhtenä päivänä ajoimme hieman kauemmas, jotta pääsimme tekemään juoksulenkin Pico Almanzorille, joka kohoaa 2591m korkeuteen. Neljä tuntia kestänyt juoksulenkki sisälsi 1200m nousua ja loppumatka eteni lumen peittämää vuorenrinnettä. Topi oli katsonut etukäteen, että reitille suositellaan apuvälineeksi jäähakkuja ja piikkikenkiä, mutta eipä tuollaisia ollut tullut pakattua mukaan. Loppumatkasta näimme useita retkikuntia, joilla todella oli kunnon kiipeilyvarusteet, mutta pääsimme huipulle kuitenkin lenkkivarustuksessa. Loppujyrkkä oli todella tiukka nousu ja maisemat päällä olivat fantastiset!
Kuvia Pico Almanzorilta
Tällä kertaa ohjelmaan ei kuulunut kilpailuja, mitä yksi autokunta kävi lähiseudulla pienissä kansallisissa kilpailuissa Toledon seudulla. Siellä Veli voitti keskimatkan kilpailun ja Eikka otti voiton sprintistä. Leirillä valmistauduttiin tietysti jo 10milaan yötreenien merkeissä ja lamppu päässä juostiin useampanakin iltana. Välillä treenimaastot olivat nopeakulkuista laidunmaata ja treeneissä saattoi törmätä lehmä laumoihin ja sonneihin. Navalcanin ja El Escorialin maastot olivat tällaisia nurmikenttiä, jossa lehmät pääsivät kulkemaan vapaasti. Hotellilla meillä oli puolihoito ja meistä todellakin pidettiin huolta.Illan kattaukset olivat aina valtavia ja päivän suunnistustehtäviä suurempi haaste oli koittaa jaksaa syödä iltaisin lautanen tyhjäksi. Pikkukylän ravintolatarjonta tuli myös hyvin tutuksi kahden viikon aikana ja varsinkin alkureissusta Cafe Parisin 3,00 maksanut hampurilaisateria oli leiriläisten suuressa suosiossa. Toisella viikolla lähdimme hakemaan insipraatiota naapurikylästä, kun Parisin ruokalista alkoi käymään liian tutuksi.
Tällä kertaa ohjelmaan ei kuulunut kilpailuja, mitä yksi autokunta kävi lähiseudulla pienissä kansallisissa kilpailuissa Toledon seudulla. Siellä Veli voitti keskimatkan kilpailun ja Eikka otti voiton sprintistä. Leirillä valmistauduttiin tietysti jo 10milaan yötreenien merkeissä ja lamppu päässä juostiin useampanakin iltana. Välillä treenimaastot olivat nopeakulkuista laidunmaata ja treeneissä saattoi törmätä lehmä laumoihin ja sonneihin. Navalcanin ja El Escorialin maastot olivat tällaisia nurmikenttiä, jossa lehmät pääsivät kulkemaan vapaasti. Hotellilla meillä oli puolihoito ja meistä todellakin pidettiin huolta.Illan kattaukset olivat aina valtavia ja päivän suunnistustehtäviä suurempi haaste oli koittaa jaksaa syödä iltaisin lautanen tyhjäksi. Pikkukylän ravintolatarjonta tuli myös hyvin tutuksi kahden viikon aikana ja varsinkin alkureissusta Cafe Parisin 3,00 maksanut hampurilaisateria oli leiriläisten suuressa suosiossa. Toisella viikolla lähdimme hakemaan insipraatiota naapurikylästä, kun Parisin ruokalista alkoi käymään liian tutuksi.
Hotellin iltakattaus, Topi Cafe Parisissa ja kuva yötreenistä
El Tiemblo oli loistava leirikohde ja täytynee joskus palata vielä samoihin maastoihin uudestaan! Nyt Suomeen palattua kevät alkaa olla nurkan takana ja kilpailukausi alkaa aivan tuota pikaa. Leirin jälkeen on todella hyvät fiilikset päästä kilpailemaan ja pian pääsee kotona Jyväskylässäkin jo juoksemaan sulille poluille, sekä maastoon.