Syksyn ensimmäinen SM-viikonloppu on takana ja fiilis on varsin hyvä. SM-pitkä kilpailtiin muutama viikko takaperin Lapualla ja onnistuin haastavassa kilpailussa tasapainoiseen vetoon, joka riitti 11.sijaan. SM-pitkää seurasi sotilaiden SM-kilpailut Imatralla, joissa osallistuin partiokilpailuun reserviläissarjassa. Partiokilpailusta juostaan joukkueena pitkät yö-, sekä päiväosuudet ja voitimme nuo kilpailut SuurSavon-reserviläisjoukkueella. Kilpailuja riittää vielä muutamia viikonloppuja eteenpäin, kun seuraavana viikonloppuna juostaan SM-viestiä Espoossa ja sitä seuraavana viikonloppuna SM-yötä Laihialla. 

​

SM-pitkä viikonloppu oli itselleni hyvin tärkeä, sillä olin tehnyt nimenomaan sitä varten kuluneena vuonna paljon töitä. Lisäksi kilpailu toimi meille SM-viesti katsastuksena. Kävin edellisenä viikonloppuna vielä harjoittelemassa Janin kanssa Lapuan maastoissa, jotta tuntuman maastoon olisi hyvä. Tänävuona olen koittanut  valmistautua kilpailuihin huomattavasti aiempaa paremmin ja se on tuottanut selvästi tulosta! Aiemmin latauduin huolella lähinnä 10Milaan, sekä Jukolaan mutta nyt valmistaudun kaikkiin vähänkin tärkeämpiin kisoihin niin hyvin kuin pystyn. Se tarkoittaa käytännössä vanhan kartan käsiin etsimistä, mahdollista mallisuunnistusta, radan suunnittelua, sekä mielukuvaharjoittelua. Olin tehnyt kotiläksyni hyvin Simpsiön pitkää matkaa varten, mutta olin silti hieman vaikeuksissa karsintakilpailussa. Tein pieniä rastinottovirheitä läpi ensimmäisen puolikkaan ja kirsikaksi kakun päälle leipasin muutaman minuutin virheen yhden rastinympyrän lähettyvyydessä. Aloin hermostua oikein kunnolla ja pelkäsin jo hetken viimevuotisen B1-finaalipaikan uusiutuvan. Vilkaisin vielä äkkiä rataprofiilia ja totesin puolet matkasta olevan vielä jäljellä ja päätin laittaa lisää pökköä pesään. Sain hyvän rytmin päälle toiselle puolikkaalle ja tulin lopun aika vauhdilla maaliin asti. Vaikka tulinkin karsinnassa myös kiinniajetuksi niin sain loppumatkasta useita eteenlähteneitä kiinni ja tiesin että vetoni riittäisi. Lopulta eroa lohkoni voittaneeseen Oleksandr Kratoviin tuli vain +3:29 ja olin toisella puolikkaalla ottanut kärkeä kiinni yli minuutin. 

​

Tiesin että finaali tulisi olemaan suunnistuksellisesti erittäin vaikea kilpailu ja päätin nihkeän karsintakilpailun jälkeen tehdä muutamia muutoksia taktiikkaani finaalia varten. Alueella oli pieniä magneettisia häiriöitä josta pienet suuntavirheeni rastinotoissa olivat ehkä karsintakilpailussa johtuneet. Tämän vuoksi päätin finaalissa lukea karttaa aina kaksin käsin, jotta saisin kompassin rauhoittumaan. Samalla näkisin paremmin karttaa pienipiirteisimmillä alueilla, eivätkä kartalukukerrat jäisi liian epämääräisiksi. Toiseksi päätin ottaa rastinotot aina kävellen, mikäli rasti olisi todella vaikea tai jos olisi epävarma suunnistuksestani. Kilpailu olisi kyllä tarpeeksi pitkä että pääsisin luukuttamaan matkanvarralle riittävästi, mutta aikaa ei ollut varaa hukata höntyilemällä päättömästi rastinotoissa. Finaalivetoni oli lopulta melko tasapainoinen ja vältyin isoimmilta virheiltä. Siitä huolimatta en saanut kunnon rytmiä päälle missään vaiheessa, mikä johtui lähinnä siitä että rata oli vaan hyvin vaikea. Useat muut kilpailijat sortuivat kuitenkin isoihin virheisiin ja tulivat maitojunalla kotiin kesken kilpailun. Siinä valossa onnistuin varsin hyvin, mutta top10 jäi harmittavan lähelle, kun Anttolainen oli minua vain 3sek nopeampi ja Eikka 14sek. Alla vielä pitkien, sekä sotilaskisojen tulokset. Tästä on hyvä jatkaa kohti viestiä! 

​

​