SYKSYÄ 10/2018
Olin kärsinyt keväällä pienestä loukkaantumisesta, sekä sairastelusta, enkä ollut alkukaudesta parhaimmillani. Tein kesällä kovasti töitä, mutta en tuntenut vielä pääseväni varsinaisesti hyvään vireeseen. Yllättävän pitkään harjoittelu tuntui tahmealla, kunnes alkusyksyn yhdessä vetotreenissä sain itsestäni todella tehoja irti! Fiilis oli erilainen verrattuna kesän puurtamiseen ja itseluottamukseni nousi välittömästi. Puhuin saman päivänä vielä Janin kanssa puhelimessa ja sanoin, että nyt tuntuu taas siltä, että voisi kulkea- olisin valmis syksyn kilpailuihin.
SM-pitkä oli kauden ehdoton päätavoitteeni kotimaankilpailuista, kun kilpailut käytiin Anttolan Neitvuorella lähellä kotipaikkaani Mikkelissä. Maasto oli itselleni mieluinen ja halusin parantaa viimevuotista sijoitustani pitkillä. Olimme käyneet harjoittelemassa kesällä mallimaastoissa, eikä itse kilpailussa pitäisi olla vastassa mitään yllättävää. En kuitenkaan ollut vielä täysin valmis. Kohtalainen karsintajuoksu ei riittänyt, vaan jouduin starttaamaan seuraavana päivänä B1 finaalissa. Olin pettynyt, mutta samalla sisuuntunut. Olin valmistautunut viikonloppuun hyvin ja halusin juosta finaalin jokatapauksessa, vaikkakaan en päässyt A-finaaliin. Seuraavana päivänä onnistuin kilpailussa hyvin ja olin radan nopein.
SM-pitkiä seurasi onnistuneita harjoituksia ja tunsin, kuinka vireeni parani koko ajan. Jouduin kuitenkin jättämään SM-viikonlopun pohjoisessa väliin pienen flunssan takia. Tietysti harmitti jäädä kisoista sivuun, mutta fokukseni oli jo tulevan viikonlopun SM-yössä, jonka koin muutenkin sprinttiä mieluisemmaksi. Kisoja kotoa seuratessa oli hienoa nähdä HS:n miestin viestionnistuminen ja pikkuveljen jäätävä veto sprinttikilpailussa! Topin juoksu oli aivan huikea ja samalla hän juoksi itsensä maailmancupin päätöskiertueelle!
SM-yö viikonloppu lähti käyntiin loistavasti, kun voitin oman karsinalohkoni selvällä erolla. Suoritus oli hallittu ja tasapainoinen ja uskoin pystyväni kamppailemaan kärkisijoista seuraavana päivänä. Myös Eikka voitti oman lohkonsa ja olimme kaksi viimeistä lähtijää, minä viimeisenä. Kokemus oli aivan loistava, mutta niin vaan sekin oli vielä oppireissu. Finaalissa meno oli ihan lupauksia herättävää, mutta silti sorruin parilla rastilla isoihin virheisiin. Hölmöilimme Eikan kanssa yhdessä maastossa, eikä sijoituksella ollut kehuminen.
Kuvat Raino Lampinen ja Tapio Haarlaa
Mannassa palaset alkoivat loksahtelemaan kohdalleen. Syksyn mittaan oli tullut jo hyviä väläytyksiä, mutta 25mannassa onnistuin tekemään loistovedon tärkeässä paikassa. Joukkueemme oli vetänyt jäätävän hyvin alusta lähtien ja keikuimme läpi viestin kärkikahinoissa. Olin viimevuoden tapaan kokoavan osuuden viimeinen juoksija ja eteeni lähtivät Lampisen Ville, Summasen Aapo ja Salmenkylän Anton. Maasto oli huippuvauhdikas ja juostu vauhtini osuudella oli 4:30min/km, nopeimman kilometrin ollessa 3:39min/km, mikä on aika reipasta ollakseen metsässä juostu. Rastit napsuivat kohdalleen ja tulimme hyvin nipussa osuudeltamme. Myös loppuviesti sujui joukkueeltamme hyvin ja joukkue todellakin venyi loistaviin suorituksiin tiukan paikan edessä. Topi ankkuroi HS:n kolmanneksi tiukan ankkuriosuuden päätteeksi. Loistavaa!
Olisi ollut helppo päättää kausi onnistuneeseen 25mannaan, mutta halusin lähteä vielä viivalle SM-erikoispitkille. Tiesin että juoksu kulki hyvin ja fiilis oli loistava edellisen viikonlopun jäljiltä. Kilpailu oli todella raastava ja olin matkanvarrella jo useasti aika rajusti jojon päässä. Pystyin toteuttamaan taktiikkaani todella hyvin, mutta loppumatkasta voimat alkoivat vaan loppumaan kesken. Kun Karppinen ja Fabritius nykäisivät ja jättivät minut taakseen, tiesin että loppumatka pitäisi paiskia itse kovasti hommia. Tuossa vaiheessa jaloissa alkoi tuntumaan jo vähän krampin oireita. Tämän vuoksi keskityin melko vahvasti juoksemiseen ja pyrin säilyttämään tietyn rauhallisuuden etenemisessä ja välttämään kompurointia. Matkaa oli varsin vähän jäljellä, kun tiellä juostessani takaa kuului paljon nastarin rapinaa ja kurkattuani olan yli näin letkan ukkoja aivan kannoillani. Pian iski hoppu ja viimeinen kilometri oli silkkaa rimpuilua. Vauhti nousi luonnollisesti, mutta samalla jalkani alkoivat nykimään enemmän. Kirikamppailusta ei tullut osaltani mitään, vaan ainoa tavoite oli rimpuilla joukon hännillä maaliin. En tiennyt monta ukkoa ohtiseni oli mennyt, mutta melko monta niitä oli. Onnekseni olin maalissa kuitenkin 10. ja juuri viimeinen kuka ylsi plaketeille! Tuo plaketti maistui todella hyvälle kaikkien vaikeuksien jälkeen! Kovan taistelun jälkeen pienikin palkinto oli voitto.
Ilkka Saarimäen video SM-erikoispitkiltä
Rankka kausi takana ja nyt on hyvä hetki huilia vähän. Mukava aloittaa kuitenkin treenit jo pian ensikautta varten, kun paikat on kunnossa ja nälkää riittää! Nyt pari viikkoa järjestellen JNC:tä (https://www.nightchallenge.xyz/), ennenkuin omat treenit polkastaan taas kunnolla käyntiin.